Voi jumalauta mikä aamu.. Kivasti oli vapaapäivä tiedossa ja siirtyny rokotusaika olis ollu tänään yhen jälkeen. Mutta toisinpa kävi.
Aamulla kello lähenteli yheksää ja oli aika viedä Tiia töihin. Tiia otti roskapussit kaapista ja alkoi laittamaan aamun roskia pussiin, tarkotuksena viedä ne samalla roskapönttöön. Jääkaapissa oli myös eräs broileri joka oli siellä jo muutaman päivän asustanu ja koska siinä ei oikeastaa ollu mitään syötävää niin sekin meni sitten pussiin. Kiva kierrätävä perhe kun ollaan niin Tiia alkoi erottelemaan luut ja muut roippeet siihen ellalta ja aleksilta tuttuun ronnie james biojäteastiaan ja broilerin ympärillä olleen muovin palaviin.. Nilapa meni ja hoksas että saattaa olla melko herkullinen tuo muovi joka just pussiin sujahti ja perässä sujahti myös Niilo. Tiia karjas ja Nila otti jalat alleen... Elmukelmu suussa. Minä syöksyin perään ja Nila livahti ruokapöydän alle herkkua maistelemaan. Sen että sain elukasta kiinni niin näin kun muovi imastiin alas kurkkutorvesta niinku spagetti. Ja muovi oli iso.. Kuvitelkaa minkäkokoinen muovin pala tarvitaan että se peittää kokonaisen grillatun broileri.
Noh siinä sitte eläinlääkäreitä soittamaan ja suolaa kurkkuun tunkemaan.. Vaan eipä suolalla Nilatyttö oksentanu.. Maiskutteli vaan hyvin tyytyväisenä että oliki liian vähäsuolasta muovia. Uudestaa ell puhelimeen ja se ei muuten ollut mikää helppo homma saada kiinni. Kun eläinlääkäri suositteli että jos kotoa löytyy vetyperoksidia niin sitä voisi vähän koiran kurkkuun ruiskasta.. Löytyhän sitä mutta kuulosti sen verran hurjalle että en suostunut ruiskuttamaan.. Oma eläinlääkäriä, jolle rokotusaika olisi tänään ollut, ei vielä saatu puhelimen päähän jotenka autonrattiin ja käymään.. Ohjasti Metsolaan jonnekki toiselle lääkärille jolla olis kuvausvehkeet mutta tämäkään lääkäri ei vielä ollut paikalla. Metsolasta suositeltiin Haminassa olevaa eläinklinikkaa Marvettia.. Soitto sinne ja motarille.. Onneks ei poliiseja näkäny.
Kaiken tiimellyksessä Tiia soitti kaverilleen joka on töissä eläinklinikalla.. Sieltä kerrottiin että heillä oli ollu tapaus jossa lapukka oli syöny jotain sopimatonta ja sille oli annettu pistos apomorfiinia oksennuttamaan. (
http://www.verkkoklinikka.fi/?id=6763207&page=5302081 Semmosta. Tuleekohan tuosta nyt sitte varmempi Seisoja. Varmaan menee Kaer-kokeissa dopingin puolelle tuollanen ihmeaine.) Sitä siis hakemaan. Klinikalla ensimmäisenä Nila sai jättimäisen kupin ruokaa, että on sitten minkä mukana muovi ulos oksentaa. Loppupeleissä aammupalastakaan ei ollu kuin vajaa kolme tuntia joten Nila oli hyin tyytyväinen aamun syömingeistä.
Piikki kun saatiin niin Kauppakeskus Itäväylän taakse vei tie. Lääkeannos oli tosi pieni ja aluksi ei kuulunut etupäästä mitään. Takapäästä tuli kyllä molempia tavaroita kun oli tuo lenkki aamulla jäänyt vähän niinku tekemättä sattuneista syistä.
Sitten alko koira hytkymään ja jo toisessa yrjöpurjosatsissa muovi tuli ulos grillimakkaran näköisenä ja suurinpiirtein saman kokoisena mötkönä. Oksennusta riitti yhteensä noin vartin jonka jälkeen maksu ja huristeltiin kotia. Tiia pari tuntia myöhässä töihin ja minä kotia muut koirat lenkittään ja pentua valvomaan. Kovin oli tulomatkan krapulaisen olonen koko Nila mutta yllättävän äkkiä meni huono olo ohi. Otti reilu tunnin tirsat, siitä pihalle ja Natan kans leikkimään joten eipä pahemmin tainnu vaikuttaa päivän kulkuun loppupeleissä. Ruoka pysy sisällä kun annoin eikä suolastakaan enää jano ole jotenka kaikki kai taas toistaseks hyvin... Otettiin tuo melko arvokkaaks käyny muovinpala mukaan jotenka koitan napata siitä pari kuvaa josta näkee kuinka iso muovi oikeesti oli..
Ja rokotuksi kokeillaa taas uudestaan torstaina.. Tosin en oo hirveen toiveikas.
